Loppusanat

Keuhkokuume se kai sitten oli. Pillerit popsittu ja nyt, viikko kotiinpaluun jälkeen pysyy jo tolpillaan.

Tässä vielä linkki karttaan ajomatkastamme

Kari ja Johanna

Kotiin

Aamulla oli kunto jo romahtanut niin huonoksi, että Johanna päätti yksin ajaa täältä pohjois-Ruotsista yhtä soittoa suoraan kotiin. Matkaa tulisi olemaan vajaa 900km.
Minä kömmin auton takaosaan ja matka alkoi.
Ei siellä takapaksissa olisi terveenä kestänytkään, oli se sen verran heiluivaista ja pomppuista mutta kuumehoureessa sitä ei niin huomannut.
Aina hetken ajettuaan, Johanna piti taukoa ja taas mentiin. Välillä piti tankatakin.
Aina välillä kun katsoin ulos näkyi Luleå, Haparanda, Simo, Ouluntulli, Vaskikello, ABC-Hirvaskangas ja lopulta 15 tunnin ajourakan jälkeen olimme kotona.
Pääsimme nyt ekan kerran mittaamaan kuumetta, mielestäni sitä ei kovin paljoa enää ollut, mutta huh 39 astetta.
Huomisaamuksi on tilattu lääkärit ja verkikokeet.
Kirjoitan sitten vielä jälkisanat tähän blogiin

Kuudes matkapäivä - kotiinpäin

Aamuko iltaa viisaampi? Tauti ei ainkaan ole helpottanut, sain sentään nukuttua horroksessa hetken aikaa.
Eipä tullut kalaa myöskään laskuveden aikaan, päätimme, että kun tauti jatkuu, lähdemme suoraan kotiin. No täältä on 1500km, meidän ajokunnolla ja vauhdilla saattaisimme juuri ja juuri kolmessa päivässä ehtiä.
Kamat autoon ja Mo i Ranaan tuhlaamaan viimeiset norjan kruunut. Tankattiin myös tankki täyteen kallista norjalaista löpöä, mutta minkäs teet kun pitää Ruotsin poikki ajaa.
Jouduimme ensin ajelemaan kohti pohjoista, että pääsimme kurvaamaan etelään.
Lähellä kääntöpaikkaa oli Norjan Polar Circle Centre, napapiirin roju- ja krääsämyynti.
Pihalla oli myös eri aikakaudelta peräisin olevia napapiirin tolppia ja jopa saksalaisten miehtitysjoukkojen sotavankeinaan tuomien jugoslaavian partisaanien muistotolppa...
Ja olihan siellä tietysti vielä luntakin. Lämpötila oli yli kahdenkymmenen mutta niin vaan se lumi pysyy...
Sitten Junkersdalenin kanjonin kautta ruotsiin, siellä ei napapiirillä ollut edes tolppaa tien laidassa. Oli sentään ekat porot.
Kahvit juotiin ja huilattiin kohisevan kosken partaalla ja sitten matka jatkui aina 100km vuorovedoin.
Saavuimme viimein Arvidsjaurin kaupungiin, jossa Johanna teki jotain aleostoksia, sitten ajettiin vielä 40km kohti kotia ja pantiin yöleiri pystyyn. Aamulla taas matka jatkuu

Viides matkapäivä - jo sataa

Yö meni taas peiton kanssa painiessa, särky ei vaan hellitä ja olo on heikko. 100m kun kävelee niin jo pitää istua puuskuttamaan hiestä märkänä...
Koska kerran suihku kuului leirintämaksun hintaan, vielä aamullakin oli käytävä suihkussa.
Sitten leirin purkuun ja kamat autoon.
Ensimmäiset sadepisarat ropsahtelivat niskaan, hyvä jos vain ilma vähänkin viilenisi.
Lähdimme kohti Trondheimin keskustaa ja sade yltyi, välillä sitä tuli kuin siitä kuuluisasta saavista kaatamalla. Mutta koska kerran Trondheimissa oltiin, kuuluisa katerdaali oli nähtävä.
Kaatosateessa juoksimme autolta lehmuksien alla ottamaan muutaman kuvan, kirkko itsessään aukeaa vasta 5 tunnin kuluttua. Pitäköön kirkkonsa.
Hetki vielä kaupungissa pyörittiin, muttei siinä sateessa mitään nähnyt, keula siis kohti pohjoista.
Sade alkoi hiljalleen hiipua ja muutaman kymmenen kilometrin jälkeen taukosi kokonaan, lämpötila alkoi huidella taas 25 asteessa. Ensimmäinen nelijalkainen villieläinkin sattui tielle, paikallinen hirvi jotosteli tien yli muina miehinä.
Ajoimme vuorovetoa, 100km kumpikin ja sitten tauko. Hetki huilattiin komian putouksen katveessa kohinaa kuunnellessa ja taas 2 x 100km taival.
Viimein saavuimme Mosjönin kaupungiin, jossa käväisimme syömässä huikopalaa ja löytyi vapaa WLAN-pistekin, sain lähetettyä kahden päivän tarinat blogiin.
Vielä viimeinen ponnistus, Mo i Ranan kapungista muutama kymmenen kilometriä länteen löytyi sopiva yöpymispaikka pienen kirkkomaan laidalta. Tässä onkin rauhallista nukkua, eipä kukaan huutele aidan toiselta puolelta. Samalla ihan vieressä on myös vuonon perukka, Johanna siellä viskoo virveliä minkä ennättää, mutta taitaa jäädä itseongitut kalat tällä reissulla syömättä

Neljäs matkapäivä - elossa

Jos tämä tauti ei ole myyräkuumetta, niin sikaflunssaa ainakin. Päänsärky jatkuu, eikä tabletit auta, lisäksi on tullut hengenahdistusta ja köhää...sain kuitenkin nukuttua kunnon yöunet.
Mikä illalla oli näyttänyt idylliseltä erämaapurolta, paljastuikin aamun valossa kahden suolammen yhdistäväksi avo-ojaksi josta siksi metsäkauriin kokoisia hyttysiä triljoonittain.
Aamujuomaksi vaihteeksi teetä, itse piti katsella auton lasin takaa kun teepannu pulputti ulkosalla ja sitten pika-pikaa kipaistava hakemaan pannu sisälle.
Kello oli vasta 6.15 paikallista aikaa kun jo käänsimme keulan taas kohti pohjoista ja hetken ajettuamme saavuimme Svegin pikkukaupunkiin. Eihän siellä tietysti ketään hereillä ollut, jatkoimme siis maaseutuväyliä yhä edemmäs.
Pienestä kotileiposta ostettiin suuhunpantavaa ja vähän juomaa, jääkaappi siis toimii moottorin käydessä. Ajon päätteeksi saa kylmää juomaa mutta jo muutaman tunnin seisoskelun jälkeen juomat ovat tiskivettä. Ja arvatkaapa miltä voipurkki näytti.
Östersundissa piti tehdä päätös, oikealle kohti kotia vai vasemmalle kohti Norjaa. Kunto tuntui ainakin sillä hetkellä semmoiselta että vasemmalle.
Johanna osallistui myös ajotouhuihin tosi vauhdikkaasti, niin että kotona taitaa odottaa valokuva ja pikavoitto...
Östersundissa sitten piipahdettiin kahvilassa nauttimassa herkkuja ja ihmeteltiin muka-alennusmyyntejä...
Ja matka jatkui kohti Norjaa.
Åren laskettelukeskuksessa ei laskettelijoita näkynyt, sensijaan cabiinihissi kuljetti vuoren päälle riippuliitäjiä ja hiihtohississä taasen matkusti ylöspäin alamäkipyöräilijöitä. Hullua hommaa.
Åren ruokalassa nautittiin sikakalliit pizzat. Ja jos aamupäivällä olikin näyttänyt että lämpötila jäänee ehkä alle 25 asteen niin iltapäivällä oli uskottava taas, mittari kipusi yli kolmenkymmenen. Taitaa se kuuma sää sieltä idästä valua tänne länteen.
Yritimme kuumimman hetken huilata mainoskyltin varjossa tien poskessa, mutta silloin miljoonat paarmat hyppäsivät kimppuumme. Ihmekös tuo, torstaista saakka omassa liemessämme olemme muhineet, käry oli varmaan paarmojen mielestä vastustamaton.
Ajoimme rajan yli Norjaan, välillä pysähdyttiin huuhtasemassa naamaa vuoripurossa ja vihdoin saavuimme Stördalenin kaupunkiin.
Siellä pankin seinästä 1000NOK ja kauppaan ostamaan kylmää juomaa.
Stördalenista lähdimme "vanhaa tietä" kohti Tronheimiä, uudella olisi joutunut maksmaan tiemaksuja.
Että pääsisimme taas ihmisten kirjoille, päätimme majoittua Vikhammerin leirintäalueelle. Auto saatiin neuvottelujen ja puupalikoiden avulla suoraan(vinossa toim.huom).
Nyt päästiin vetämään autosta tavarat pihalle ja tuulettumaan ja itsekin suihkuun huuhtomaan paarmahoukuttimet viemäriin. Nyt juuri kirjoittelen tätä suihkuverhosermin takana munasiltani, leppeä ilmavirta käy mereltä...ja päätä särkee

Kolmas matkapäivä - huonolta näyttää..

Eihän näitä näköjään pääse tänne reaaliajassa lähettämään....

Yö meni taas miten kuten pyöriessä, ei tämä taidakaan olla auringonpistosta vaan liekö peräti myyräkuumetta. Viikko takaperin tuli kylläkin siivottua liiterivarastoja.
Päätä särkee, kuumeinen olo, silmät kipeät eikä ruoka maistu. No siihen tautiin ei ole lääkettä, on vain kärsittävä, eikä sankarimatkaajat pienistä lannistu.
Aamutoimien jälkeen ajettiin satamaan odottamaan pääsyä M/S Eckeröön. Lastaus sujui mallikkaasti ja laivakin lähti ajallaan peilityynessä meressä seilaamaan kohti Ruotsin Grisslehamnia.
Vajaan kahden tunnin putputtelun jälkeen olimme Ruotsin maaperällä ja pikkuteitä kurvailtiin kohden pohjoista.
Gävlen kaupunkihan se sieltä ensimmäisenä vastaan tuli ja sieltä sitten pankkiautomaatista napattiin ekat ulkomaan valuutat. Kaupassa käytiin ja Johanna söi pahimpaan nälkäänsä vielä mäkkärin autokaistalta BigMacin.
Gävelestä ajettiin Rutsin talviurheilukeskuseen Faluniin. Meinattiin jäädä kaupungin vangeiksi, vaikka kuinka pyörittiin ympäri katuja, palattiin aina samaan lähtöpisteeseen. Lopulta kuitenkin onnistuimme pääsemään ulosmenotielle.
Kuumeisesta olosta johtuen muutimme hieman reittisuunnitelmaa ja jätimme muutaman mutkan tekemättä. Rättvikissä huilattiin tovi uimarannan kupeessa, Johanna kävi jopa uimassa sillä lämpötila pysyttelee edelleen yli kolmessa kymmenessä. Automatkailijain painajainen, nyt kun olisi se ilmastointi.
Seuraava kaupunki oli puukoistaan tunnettu Mora ja sitten lähdimme kohti Svegia. Ihan sinne asti emme jaksaneet ajella, vaan yösija löytyi erämaapuron rannalta puiden katveesta.

Toinen matkapäivä - Ahvenanmaalle

Yöllä alkoi jääkaappi ronaamaan. Ensin puhallin hiljeni hiljenemistään ja lopulta lakkasi kokonaan toimimasta.
Meni yöunet harakoille, kun kuulostelin vaan että suriseeko se vai ei.
Aamulla kaapissa oli yhtä lämmin kuin autossa muutenkin.
Niinpä nousinkin ylös jo aamuviiden jälkeen ja keittelin kaffetta, Johannakin pikkuhiljaa heräili.
Sitten vaan kamat kasaan ja ajettiin Turun satamaan odottelemaan Viking Amorellaa.
Melkein viimeisenä autona ajettiin sisään vain muutamaa minuuttia ennen lähtöhetkeä. Aina sama juttu näiden laivojen lastausten kanssa...
Laivassa nautittiin ne kuuluisat katkarapuvoileivät, miten ne saakin katkaravut maistumaan niin hyviltä.
Kannella lojuttiin pari runtia auringon paahdettavana, taisi tulla auringonpistos, päässä vaan surisee. Ilmakin oli edelleen vajaa kolmekymmentä, eikä tuullut yhtään.
Välillä torkuttiin tuoleissa ja hiippailtiin ympäri laivaa.
Viimeinkin viiden ja puolen tunnin kuluttua saavuimme Maarianhaminaan.
Paikallisessa marketissa ja kävelykadullakin seikkailtiin ja sitten ajettiin pikkuteitä pitkin tänne Eckeröön.
Satama käytiin amua varten tarkastamassa, ja sitten kurvattiin tänne vähän tieltä sivuun vanhalle postilaiturille yöksi. Kahvia tottakai piti keittää, eihän se maha muuten toimi. Ja jääkaappiakin rassattiin, noinkohan se huomenna toimii, muutoin joutuu hommaamaan Ruottista uuden akun.
Paljon ei tullut matkamittariin tälle päivälle

Seikkailu alkaa

Viimeinkin matkalla. Tänään klo 16.00 päräytettiin diisseli käyntiin ja survaistiin vaihdekeppi ykköselle. Keula kohti länttä ja menoksi.
Lämpömittari heilui kolmenkympin korvilla, olisipa autossa nyt ilmastointi.
Ajelimme muun liikenteen mukana Kehä III kautta kohti Turkua. Pääsimme nyt ensi kertaa testaamaan Turku-Helsinki moottoritietä ja sen Suomen oloissa pitkät maantietunnelit, yli 2km.
Hienoilta näytti, eikä vuori sortunut päällemme.
Suomusjärvellä poikkesimme Teboil Kivihovissa ryyppäämässä kaffetta ja syömässä pepperoni-Paninit. Harmi kun kaikki mukavat taukopaikat, lahnajärvi, Hiidenvirta ym. ovat jääneet vanhan tien varrelle...
Vähän ennen klo 20.00 saavuimme Turkuun, jossa kävimme tarkistamassa sataman sisäänkäynnin aamua varten ja tankkaamassa löpöä tankkiin. Hinta oli 1.009/L, ei paha, ihan Kouvolan hintoja.
Sittenpä kurvasimme tänne Ruissalon leirintäalueelle, sikakallista, mutta ainakin täällä pelaa Elisan 3G-verkko ja pääsee tämänkin jutun lähettämään.
Aamulla sitten laivaan...

Jäätävää poltetta

Matkalla on tullut kuljetettua mukanaan 12V auton akusta toimivaa kylmälaukkua. Siellä tavarat ei juuri kylmene, mutta jos sinne valmiiksi kylmän kolapurkin laittaa, pysyy se siellä ainakin viileänä.
Laukku on toiminut moitteetta, tosin virtaa haukkaa akusta melkoisesti ja jos ei olisi tässä petipuolella toista akkua, saattaisi olla, että auto ei aamulla starttaa.
Laukun huono puoli on se, että tarvittava tavara on aina siellä alimmaisena, vertaa vaikka arkkupakastimeen.
Sattuipa kaupassa käydessä silmiini retrohenkinen minijääkaappi autoon. Periaate on sama kuin kylmälaukussakin, mutta tavarat kätevämmin saatavilla.
Hinta ei ollut paha ja kun vielä sattui auton verhon väreihin, pitihän se ostaa.
Koekäytössä testattuna kaappi viileni helposti parissa tunnissa +5 asteeseen ulkona ollen +20 ja tilaakin on enemmälle kuin yhdelle maito- ja voipurkille.
Puhallinkin pitää pienempää huminaa kuin laukkumallissa.
Tarvittaessa saa nappulasta kääntämällä kaapin muuttumaan lämpökaapiksi, luvataan jopa +55 asteeseen.
Vahingossa jos nappulan kääntää väärään asentoon on maito muuttunut yön aikana kokkelipiimäksi...

Tuotekehitystä

Viime vuonna rakensin petiauton kupeeseen sermin, ja hyvin se matkallamme toimikin.
Kovilla tuulilla tosin suihkuverhon reunat lepattivat mikä minnekin suuntaan.
Nyt lisäsin vanhoista teleskooppisista telttakepeistä ja Lidlin halpiskasvihuoneen osista lisätuet nurkkiin.
Suihkuverho saa nyt kulmista kiinni vaikka pyykkipojilla. Eipä lepata enää.

Ruoste raiskaa

Kimmokkeen tähän puuhaan sain eräältä toiselta petiautoseikkailijalta, ruostepilkuista pitää päästä eroon.
Auto on joskus maalattu keltaisella vihreän päälle, sen enempää ruostetahroja poistamatta. Kahden vuoden jälkeen helmat ja pyöräkotelon reunat kukkivat iloisesti ruskeana.
Hommasin kulmahiomakoneeseen sopivan hiontalaikan ja rällättelin menemään pitkin auton laitoja. Ruoste lähti ja kirkas pelti tuli esiin alta.
Maalasin sopivalla rost primerillä pohjamaalauksen ja sitten teippasin sanomalehtiä auton suojaksi.
Ruiskuttelin sopivaa, mustaa, kiveniskumaalia pohjamaalattuihin kohtiin ja annoin kuivua muutaman tunnin. Sitten vielä uusi käsittely.
Iltapäivällä oli aika poistaa teippaukset ja sieltä alta paljastuikin entistä ehompi auto.
Kyllä nyt taas ainakin vuoden ajelee..

Kaasua, enemmän kaasua

Viime vuonna meillä oli matkallamme mukana mainio punainen pikkugrilli. Näissä hiiligrilleissä vaan on se hankaluus, että ensin puljaat hiilien kanssa nyrkit mustana, lotraat sytytysnesteiden ja -palojen kanssa ja sitten kuitenkin kärvennät makkarat ennenkuin grilli on ehtinyt kuumentua.
Paras hiillos on silloin, kun makkarat on jo syöty.
Niinpä laitoin sitten hakuun pientä kaasugrilliä, kaasupullo kun muutenkin kulkee mukana kaffenkeittämistä varten.
Sopiva löytyi ja vielä edullisesti ja on laavakivi mallia, lämpö on tasaisempaa eikä makkaran rasva tipu suoraan polttimen päälle.
Eikä lopu puhti kesken vaikka rosvopaistia kärventäisi...

Reittitarkennuksia

Hieman jo muuttelin reittisuunnitelmaa kulkemaan keskemmällä Ruotsia ja takaisin ajaessa tylsän Oulu-Jyväskylän pätkän suunnittelinkin kulkevan vähän matkaa rannikkoa pitkin ja sitten Tuurin kyläkaupan kautta kotiin päin.
Menomatka kulkee siis aluksi Vikingin laivalla Maarianhaminaan ja sitten Eckerö Linen laivalla Eckeröstä Grislehamniin Ruotsin puolelle.

Reikä katossa

Ilma loppuu lääh puuh. Siltä tuntui viime kesänä matkoillamme.
Jos ruuvasit sitten akkunaa auki, tulivat raikkaan ilman lisäksi myös hyttyset, mäkäräiset, polttiaiset ja paarmat.
Harsokankaasta oli tehty oviin vähän pidäkettä vinkuville ötököille, mutta ei sitä aina jaksanut virittää pienellä huilitauolla.
Hainpa sitten tänä keväänä vaunutarvikekaupasta ilmastointiventtiilin ja näin Helatorstain kunniaksi päätin laittaa sen paikoilleen.
Ensin purin autosta sisäkaton pois ja hyvä olikin, että purin, juuri suunnittelemani aukon kohdalla auton katossa kulki sisävalojen sähköjohto.
Mittasin auton keskipisteeseen sopivan paikan, piirsin harpilla 13cm pyörylän ja porasin porakoneella muutaman aloitusreiän.
Sitten vain pistosahaan rautasahan terä ja kone laulamaan.
Minulla oli vähän epäilyksiä sahan toimivuudesta, mutta terä purikin ohutta kattopeltiä kuin tyhjää vaan, melkein liiankin helposti, meinasi saha karata käsistä.
Sitten sisäpahviin samalainen reikä katon reikää apuna käyttäen.
Vaikkei ohjeissa sanottukaan, ruuttasin vielä Fix-massaa reiän ympärille ja painoin venttiilin kiinni kattoon.
Alapuolelta ruuvasin sitten kiinnikkeen niin tiukkaan, että tiivistysmassa varmasti pitää veden loitolla.
Vedin vielä sähkönsyötön valmiiksi mahdollista puhallinta varten.
Nyt pitäisi raikasta ilmaa riittää, venttiilin ohjeissa luvattiin ilmaa riittävän yli 20 kuution tilaan.

Hätä ei lue lakia

Sattuinpa jälleen sopivaan aikaan sopivaan paikkaan ja ostin kun halvalla sain. Petiautoon on siis hankittu nyt uusi matkavessa, aito ja alkuperäinen PortaPotti 165.
Laite on isompi kuin viime kesänä mukana ollut halpiskopio, mahtuu siis enemmän huuhteluvettä, mutta myös jätöksiä.
Onko se nyt sitten parempi ratkaisu niin aika ja kesä sen näyttää.
Vanha matkahuussi on siis jouten ja ylimääräisenä jollekin halukkaalle, mikä tässä nyt julkisesti vinkkinä kerrottakoon.Tässä siis kuva myös vanhasta reissuriukulasta..

Vanha akku

Vanha akku jouti sitten sisäkäyttöön matkustamon puolelle.
Se latautuu ajon aikana ja siitä on hyvä ottaa virtaa vaikka kylmälaukulle, tietää ainakin ettei auton käynnistysakku ole aamulla tyhjä.

Uusi akku

Nyt se kesä jo tulee kovaa vauhtia. Ulkonakin on jo +18.
Petiautomme oli jo talvella laiska käynnistymään, joten ostin jo nyt siihen uuden akun.
Edellinen olikin vain 74Ah mutta uudella, 100Ah:n akulla käynnistys sujuu leikiten.
Vanha akku joutaa petiosastolle kylmälaukun lisäakuksi.

Suunnittelu alkakoon

Taas halajaa Norjaan mieli. vaikka on vasta tammikuu, kaivetaan jo karttoja esille. Nyt olisi siis vuorossa keski-Norjan kierros, suunnitelma näyttää tältäSe, että minne sitte joudutaan, onkin jo toinen juttu. Tässä vielä linkki Google Mapsiin