Ruoste raiskaa

Kimmokkeen tähän puuhaan sain eräältä toiselta petiautoseikkailijalta, ruostepilkuista pitää päästä eroon.
Auto on joskus maalattu keltaisella vihreän päälle, sen enempää ruostetahroja poistamatta. Kahden vuoden jälkeen helmat ja pyöräkotelon reunat kukkivat iloisesti ruskeana.
Hommasin kulmahiomakoneeseen sopivan hiontalaikan ja rällättelin menemään pitkin auton laitoja. Ruoste lähti ja kirkas pelti tuli esiin alta.
Maalasin sopivalla rost primerillä pohjamaalauksen ja sitten teippasin sanomalehtiä auton suojaksi.
Ruiskuttelin sopivaa, mustaa, kiveniskumaalia pohjamaalattuihin kohtiin ja annoin kuivua muutaman tunnin. Sitten vielä uusi käsittely.
Iltapäivällä oli aika poistaa teippaukset ja sieltä alta paljastuikin entistä ehompi auto.
Kyllä nyt taas ainakin vuoden ajelee..

Kaasua, enemmän kaasua

Viime vuonna meillä oli matkallamme mukana mainio punainen pikkugrilli. Näissä hiiligrilleissä vaan on se hankaluus, että ensin puljaat hiilien kanssa nyrkit mustana, lotraat sytytysnesteiden ja -palojen kanssa ja sitten kuitenkin kärvennät makkarat ennenkuin grilli on ehtinyt kuumentua.
Paras hiillos on silloin, kun makkarat on jo syöty.
Niinpä laitoin sitten hakuun pientä kaasugrilliä, kaasupullo kun muutenkin kulkee mukana kaffenkeittämistä varten.
Sopiva löytyi ja vielä edullisesti ja on laavakivi mallia, lämpö on tasaisempaa eikä makkaran rasva tipu suoraan polttimen päälle.
Eikä lopu puhti kesken vaikka rosvopaistia kärventäisi...

Reittitarkennuksia

Hieman jo muuttelin reittisuunnitelmaa kulkemaan keskemmällä Ruotsia ja takaisin ajaessa tylsän Oulu-Jyväskylän pätkän suunnittelinkin kulkevan vähän matkaa rannikkoa pitkin ja sitten Tuurin kyläkaupan kautta kotiin päin.
Menomatka kulkee siis aluksi Vikingin laivalla Maarianhaminaan ja sitten Eckerö Linen laivalla Eckeröstä Grislehamniin Ruotsin puolelle.

Reikä katossa

Ilma loppuu lääh puuh. Siltä tuntui viime kesänä matkoillamme.
Jos ruuvasit sitten akkunaa auki, tulivat raikkaan ilman lisäksi myös hyttyset, mäkäräiset, polttiaiset ja paarmat.
Harsokankaasta oli tehty oviin vähän pidäkettä vinkuville ötököille, mutta ei sitä aina jaksanut virittää pienellä huilitauolla.
Hainpa sitten tänä keväänä vaunutarvikekaupasta ilmastointiventtiilin ja näin Helatorstain kunniaksi päätin laittaa sen paikoilleen.
Ensin purin autosta sisäkaton pois ja hyvä olikin, että purin, juuri suunnittelemani aukon kohdalla auton katossa kulki sisävalojen sähköjohto.
Mittasin auton keskipisteeseen sopivan paikan, piirsin harpilla 13cm pyörylän ja porasin porakoneella muutaman aloitusreiän.
Sitten vain pistosahaan rautasahan terä ja kone laulamaan.
Minulla oli vähän epäilyksiä sahan toimivuudesta, mutta terä purikin ohutta kattopeltiä kuin tyhjää vaan, melkein liiankin helposti, meinasi saha karata käsistä.
Sitten sisäpahviin samalainen reikä katon reikää apuna käyttäen.
Vaikkei ohjeissa sanottukaan, ruuttasin vielä Fix-massaa reiän ympärille ja painoin venttiilin kiinni kattoon.
Alapuolelta ruuvasin sitten kiinnikkeen niin tiukkaan, että tiivistysmassa varmasti pitää veden loitolla.
Vedin vielä sähkönsyötön valmiiksi mahdollista puhallinta varten.
Nyt pitäisi raikasta ilmaa riittää, venttiilin ohjeissa luvattiin ilmaa riittävän yli 20 kuution tilaan.

Hätä ei lue lakia

Sattuinpa jälleen sopivaan aikaan sopivaan paikkaan ja ostin kun halvalla sain. Petiautoon on siis hankittu nyt uusi matkavessa, aito ja alkuperäinen PortaPotti 165.
Laite on isompi kuin viime kesänä mukana ollut halpiskopio, mahtuu siis enemmän huuhteluvettä, mutta myös jätöksiä.
Onko se nyt sitten parempi ratkaisu niin aika ja kesä sen näyttää.
Vanha matkahuussi on siis jouten ja ylimääräisenä jollekin halukkaalle, mikä tässä nyt julkisesti vinkkinä kerrottakoon.Tässä siis kuva myös vanhasta reissuriukulasta..

Vanha akku

Vanha akku jouti sitten sisäkäyttöön matkustamon puolelle.
Se latautuu ajon aikana ja siitä on hyvä ottaa virtaa vaikka kylmälaukulle, tietää ainakin ettei auton käynnistysakku ole aamulla tyhjä.