Jos tämä tauti ei ole myyräkuumetta, niin sikaflunssaa ainakin. Päänsärky jatkuu, eikä tabletit auta, lisäksi on tullut hengenahdistusta ja köhää...sain kuitenkin nukuttua kunnon yöunet.
Mikä illalla oli näyttänyt idylliseltä erämaapurolta, paljastuikin aamun valossa kahden suolammen yhdistäväksi avo-ojaksi josta siksi metsäkauriin kokoisia hyttysiä triljoonittain.
Aamujuomaksi vaihteeksi teetä, itse piti katsella auton lasin takaa kun teepannu pulputti ulkosalla ja sitten pika-pikaa kipaistava hakemaan pannu sisälle.
Kello oli vasta 6.15 paikallista aikaa kun jo käänsimme keulan taas kohti pohjoista ja hetken ajettuamme saavuimme Svegin pikkukaupunkiin. Eihän siellä tietysti ketään hereillä ollut, jatkoimme siis maaseutuväyliä yhä edemmäs.
Pienestä kotileiposta ostettiin suuhunpantavaa ja vähän juomaa, jääkaappi siis toimii moottorin käydessä. Ajon päätteeksi saa kylmää juomaa mutta jo muutaman tunnin seisoskelun jälkeen juomat ovat tiskivettä. Ja arvatkaapa miltä voipurkki näytti.
Östersundissa piti tehdä päätös, oikealle kohti kotia vai vasemmalle kohti Norjaa. Kunto tuntui ainakin sillä hetkellä semmoiselta että vasemmalle.
Johanna osallistui myös ajotouhuihin tosi vauhdikkaasti, niin että kotona taitaa odottaa valokuva ja pikavoitto...
Östersundissa sitten piipahdettiin kahvilassa nauttimassa herkkuja ja ihmeteltiin muka-alennusmyyntejä...
Ja matka jatkui kohti Norjaa.
Åren laskettelukeskuksessa ei laskettelijoita näkynyt, sensijaan cabiinihissi kuljetti vuoren päälle riippuliitäjiä ja hiihtohississä taasen matkusti ylöspäin alamäkipyöräilijöitä. Hullua hommaa.
Åren ruokalassa nautittiin sikakalliit pizzat. Ja jos aamupäivällä olikin näyttänyt että lämpötila jäänee ehkä alle 25 asteen niin iltapäivällä oli uskottava taas, mittari kipusi yli kolmenkymmenen. Taitaa se kuuma sää sieltä idästä valua tänne länteen.
Yritimme kuumimman hetken huilata mainoskyltin varjossa tien poskessa, mutta silloin miljoonat paarmat hyppäsivät kimppuumme. Ihmekös tuo, torstaista saakka omassa liemessämme olemme muhineet, käry oli varmaan paarmojen mielestä vastustamaton.
Ajoimme rajan yli Norjaan, välillä pysähdyttiin huuhtasemassa naamaa vuoripurossa ja vihdoin saavuimme Stördalenin kaupunkiin.
Siellä pankin seinästä 1000NOK ja kauppaan ostamaan kylmää juomaa.
Stördalenista lähdimme "vanhaa tietä" kohti Tronheimiä, uudella olisi joutunut maksmaan tiemaksuja.
Että pääsisimme taas ihmisten kirjoille, päätimme majoittua Vikhammerin leirintäalueelle. Auto saatiin neuvottelujen ja puupalikoiden avulla suoraan(vinossa toim.huom).
Nyt päästiin vetämään autosta tavarat pihalle ja tuulettumaan ja itsekin suihkuun huuhtomaan paarmahoukuttimet viemäriin. Nyt juuri kirjoittelen tätä suihkuverhosermin takana munasiltani, leppeä ilmavirta käy mereltä...ja päätä särkee
Prahan kevät
10 vuotta sitten