Neljäs matkapäivä - elossa

Jos tämä tauti ei ole myyräkuumetta, niin sikaflunssaa ainakin. Päänsärky jatkuu, eikä tabletit auta, lisäksi on tullut hengenahdistusta ja köhää...sain kuitenkin nukuttua kunnon yöunet.
Mikä illalla oli näyttänyt idylliseltä erämaapurolta, paljastuikin aamun valossa kahden suolammen yhdistäväksi avo-ojaksi josta siksi metsäkauriin kokoisia hyttysiä triljoonittain.
Aamujuomaksi vaihteeksi teetä, itse piti katsella auton lasin takaa kun teepannu pulputti ulkosalla ja sitten pika-pikaa kipaistava hakemaan pannu sisälle.
Kello oli vasta 6.15 paikallista aikaa kun jo käänsimme keulan taas kohti pohjoista ja hetken ajettuamme saavuimme Svegin pikkukaupunkiin. Eihän siellä tietysti ketään hereillä ollut, jatkoimme siis maaseutuväyliä yhä edemmäs.
Pienestä kotileiposta ostettiin suuhunpantavaa ja vähän juomaa, jääkaappi siis toimii moottorin käydessä. Ajon päätteeksi saa kylmää juomaa mutta jo muutaman tunnin seisoskelun jälkeen juomat ovat tiskivettä. Ja arvatkaapa miltä voipurkki näytti.
Östersundissa piti tehdä päätös, oikealle kohti kotia vai vasemmalle kohti Norjaa. Kunto tuntui ainakin sillä hetkellä semmoiselta että vasemmalle.
Johanna osallistui myös ajotouhuihin tosi vauhdikkaasti, niin että kotona taitaa odottaa valokuva ja pikavoitto...
Östersundissa sitten piipahdettiin kahvilassa nauttimassa herkkuja ja ihmeteltiin muka-alennusmyyntejä...
Ja matka jatkui kohti Norjaa.
Åren laskettelukeskuksessa ei laskettelijoita näkynyt, sensijaan cabiinihissi kuljetti vuoren päälle riippuliitäjiä ja hiihtohississä taasen matkusti ylöspäin alamäkipyöräilijöitä. Hullua hommaa.
Åren ruokalassa nautittiin sikakalliit pizzat. Ja jos aamupäivällä olikin näyttänyt että lämpötila jäänee ehkä alle 25 asteen niin iltapäivällä oli uskottava taas, mittari kipusi yli kolmenkymmenen. Taitaa se kuuma sää sieltä idästä valua tänne länteen.
Yritimme kuumimman hetken huilata mainoskyltin varjossa tien poskessa, mutta silloin miljoonat paarmat hyppäsivät kimppuumme. Ihmekös tuo, torstaista saakka omassa liemessämme olemme muhineet, käry oli varmaan paarmojen mielestä vastustamaton.
Ajoimme rajan yli Norjaan, välillä pysähdyttiin huuhtasemassa naamaa vuoripurossa ja vihdoin saavuimme Stördalenin kaupunkiin.
Siellä pankin seinästä 1000NOK ja kauppaan ostamaan kylmää juomaa.
Stördalenista lähdimme "vanhaa tietä" kohti Tronheimiä, uudella olisi joutunut maksmaan tiemaksuja.
Että pääsisimme taas ihmisten kirjoille, päätimme majoittua Vikhammerin leirintäalueelle. Auto saatiin neuvottelujen ja puupalikoiden avulla suoraan(vinossa toim.huom).
Nyt päästiin vetämään autosta tavarat pihalle ja tuulettumaan ja itsekin suihkuun huuhtomaan paarmahoukuttimet viemäriin. Nyt juuri kirjoittelen tätä suihkuverhosermin takana munasiltani, leppeä ilmavirta käy mereltä...ja päätä särkee

Kolmas matkapäivä - huonolta näyttää..

Eihän näitä näköjään pääse tänne reaaliajassa lähettämään....

Yö meni taas miten kuten pyöriessä, ei tämä taidakaan olla auringonpistosta vaan liekö peräti myyräkuumetta. Viikko takaperin tuli kylläkin siivottua liiterivarastoja.
Päätä särkee, kuumeinen olo, silmät kipeät eikä ruoka maistu. No siihen tautiin ei ole lääkettä, on vain kärsittävä, eikä sankarimatkaajat pienistä lannistu.
Aamutoimien jälkeen ajettiin satamaan odottamaan pääsyä M/S Eckeröön. Lastaus sujui mallikkaasti ja laivakin lähti ajallaan peilityynessä meressä seilaamaan kohti Ruotsin Grisslehamnia.
Vajaan kahden tunnin putputtelun jälkeen olimme Ruotsin maaperällä ja pikkuteitä kurvailtiin kohden pohjoista.
Gävlen kaupunkihan se sieltä ensimmäisenä vastaan tuli ja sieltä sitten pankkiautomaatista napattiin ekat ulkomaan valuutat. Kaupassa käytiin ja Johanna söi pahimpaan nälkäänsä vielä mäkkärin autokaistalta BigMacin.
Gävelestä ajettiin Rutsin talviurheilukeskuseen Faluniin. Meinattiin jäädä kaupungin vangeiksi, vaikka kuinka pyörittiin ympäri katuja, palattiin aina samaan lähtöpisteeseen. Lopulta kuitenkin onnistuimme pääsemään ulosmenotielle.
Kuumeisesta olosta johtuen muutimme hieman reittisuunnitelmaa ja jätimme muutaman mutkan tekemättä. Rättvikissä huilattiin tovi uimarannan kupeessa, Johanna kävi jopa uimassa sillä lämpötila pysyttelee edelleen yli kolmessa kymmenessä. Automatkailijain painajainen, nyt kun olisi se ilmastointi.
Seuraava kaupunki oli puukoistaan tunnettu Mora ja sitten lähdimme kohti Svegia. Ihan sinne asti emme jaksaneet ajella, vaan yösija löytyi erämaapuron rannalta puiden katveesta.

Toinen matkapäivä - Ahvenanmaalle

Yöllä alkoi jääkaappi ronaamaan. Ensin puhallin hiljeni hiljenemistään ja lopulta lakkasi kokonaan toimimasta.
Meni yöunet harakoille, kun kuulostelin vaan että suriseeko se vai ei.
Aamulla kaapissa oli yhtä lämmin kuin autossa muutenkin.
Niinpä nousinkin ylös jo aamuviiden jälkeen ja keittelin kaffetta, Johannakin pikkuhiljaa heräili.
Sitten vaan kamat kasaan ja ajettiin Turun satamaan odottelemaan Viking Amorellaa.
Melkein viimeisenä autona ajettiin sisään vain muutamaa minuuttia ennen lähtöhetkeä. Aina sama juttu näiden laivojen lastausten kanssa...
Laivassa nautittiin ne kuuluisat katkarapuvoileivät, miten ne saakin katkaravut maistumaan niin hyviltä.
Kannella lojuttiin pari runtia auringon paahdettavana, taisi tulla auringonpistos, päässä vaan surisee. Ilmakin oli edelleen vajaa kolmekymmentä, eikä tuullut yhtään.
Välillä torkuttiin tuoleissa ja hiippailtiin ympäri laivaa.
Viimeinkin viiden ja puolen tunnin kuluttua saavuimme Maarianhaminaan.
Paikallisessa marketissa ja kävelykadullakin seikkailtiin ja sitten ajettiin pikkuteitä pitkin tänne Eckeröön.
Satama käytiin amua varten tarkastamassa, ja sitten kurvattiin tänne vähän tieltä sivuun vanhalle postilaiturille yöksi. Kahvia tottakai piti keittää, eihän se maha muuten toimi. Ja jääkaappiakin rassattiin, noinkohan se huomenna toimii, muutoin joutuu hommaamaan Ruottista uuden akun.
Paljon ei tullut matkamittariin tälle päivälle

Seikkailu alkaa

Viimeinkin matkalla. Tänään klo 16.00 päräytettiin diisseli käyntiin ja survaistiin vaihdekeppi ykköselle. Keula kohti länttä ja menoksi.
Lämpömittari heilui kolmenkympin korvilla, olisipa autossa nyt ilmastointi.
Ajelimme muun liikenteen mukana Kehä III kautta kohti Turkua. Pääsimme nyt ensi kertaa testaamaan Turku-Helsinki moottoritietä ja sen Suomen oloissa pitkät maantietunnelit, yli 2km.
Hienoilta näytti, eikä vuori sortunut päällemme.
Suomusjärvellä poikkesimme Teboil Kivihovissa ryyppäämässä kaffetta ja syömässä pepperoni-Paninit. Harmi kun kaikki mukavat taukopaikat, lahnajärvi, Hiidenvirta ym. ovat jääneet vanhan tien varrelle...
Vähän ennen klo 20.00 saavuimme Turkuun, jossa kävimme tarkistamassa sataman sisäänkäynnin aamua varten ja tankkaamassa löpöä tankkiin. Hinta oli 1.009/L, ei paha, ihan Kouvolan hintoja.
Sittenpä kurvasimme tänne Ruissalon leirintäalueelle, sikakallista, mutta ainakin täällä pelaa Elisan 3G-verkko ja pääsee tämänkin jutun lähettämään.
Aamulla sitten laivaan...

Jäätävää poltetta

Matkalla on tullut kuljetettua mukanaan 12V auton akusta toimivaa kylmälaukkua. Siellä tavarat ei juuri kylmene, mutta jos sinne valmiiksi kylmän kolapurkin laittaa, pysyy se siellä ainakin viileänä.
Laukku on toiminut moitteetta, tosin virtaa haukkaa akusta melkoisesti ja jos ei olisi tässä petipuolella toista akkua, saattaisi olla, että auto ei aamulla starttaa.
Laukun huono puoli on se, että tarvittava tavara on aina siellä alimmaisena, vertaa vaikka arkkupakastimeen.
Sattuipa kaupassa käydessä silmiini retrohenkinen minijääkaappi autoon. Periaate on sama kuin kylmälaukussakin, mutta tavarat kätevämmin saatavilla.
Hinta ei ollut paha ja kun vielä sattui auton verhon väreihin, pitihän se ostaa.
Koekäytössä testattuna kaappi viileni helposti parissa tunnissa +5 asteeseen ulkona ollen +20 ja tilaakin on enemmälle kuin yhdelle maito- ja voipurkille.
Puhallinkin pitää pienempää huminaa kuin laukkumallissa.
Tarvittaessa saa nappulasta kääntämällä kaapin muuttumaan lämpökaapiksi, luvataan jopa +55 asteeseen.
Vahingossa jos nappulan kääntää väärään asentoon on maito muuttunut yön aikana kokkelipiimäksi...

Tuotekehitystä

Viime vuonna rakensin petiauton kupeeseen sermin, ja hyvin se matkallamme toimikin.
Kovilla tuulilla tosin suihkuverhon reunat lepattivat mikä minnekin suuntaan.
Nyt lisäsin vanhoista teleskooppisista telttakepeistä ja Lidlin halpiskasvihuoneen osista lisätuet nurkkiin.
Suihkuverho saa nyt kulmista kiinni vaikka pyykkipojilla. Eipä lepata enää.