Yö meni taas peiton kanssa painiessa, särky ei vaan hellitä ja olo on heikko. 100m kun kävelee niin jo pitää istua puuskuttamaan hiestä märkänä...
Koska kerran suihku kuului leirintämaksun hintaan, vielä aamullakin oli käytävä suihkussa.
Sitten leirin purkuun ja kamat autoon.
Ensimmäiset sadepisarat ropsahtelivat niskaan, hyvä jos vain ilma vähänkin viilenisi.
Lähdimme kohti Trondheimin keskustaa ja sade yltyi, välillä sitä tuli kuin siitä kuuluisasta saavista kaatamalla. Mutta koska kerran Trondheimissa oltiin, kuuluisa katerdaali oli nähtävä.
Kaatosateessa juoksimme autolta lehmuksien alla ottamaan muutaman kuvan, kirkko itsessään aukeaa vasta 5 tunnin kuluttua. Pitäköön kirkkonsa.
Hetki vielä kaupungissa pyörittiin, muttei siinä sateessa mitään nähnyt, keula siis kohti pohjoista.
Sade alkoi hiljalleen hiipua ja muutaman kymmenen kilometrin jälkeen taukosi kokonaan, lämpötila alkoi huidella taas 25 asteessa. Ensimmäinen nelijalkainen villieläinkin sattui tielle, paikallinen hirvi jotosteli tien yli muina miehinä.
Ajoimme vuorovetoa, 100km kumpikin ja sitten tauko. Hetki huilattiin komian putouksen katveessa kohinaa kuunnellessa ja taas 2 x 100km taival.
Viimein saavuimme Mosjönin kaupungiin, jossa käväisimme syömässä huikopalaa ja löytyi vapaa WLAN-pistekin, sain lähetettyä kahden päivän tarinat blogiin.
Vielä viimeinen ponnistus, Mo i Ranan kapungista muutama kymmenen kilometriä länteen löytyi sopiva yöpymispaikka pienen kirkkomaan laidalta.
Tässä onkin rauhallista nukkua, eipä kukaan huutele aidan toiselta puolelta. Samalla ihan vieressä on myös vuonon perukka, Johanna siellä viskoo virveliä minkä ennättää, mutta taitaa jäädä itseongitut kalat tällä reissulla syömättä