Olemme aikeissa lähteä Norjaan kesällä 2009. Kirjoittelen tähän blogiin matkavalmisteluja ja -suunnitelmia ja matkan aikana myös reaaliajassa.
Uusin kirjoitelma on aina ylimmäisenä ja viisi viimeisintä näkyvissä tässä etusivulla. Muihin, vanhempiin kirjoituksiin pääsee sivun alalaidasta tai oikealla olevan Arkiston kautta

torstai 9. heinäkuuta 2009

Loppusanat

Keuhkokuume se kai sitten oli. Pillerit popsittu ja nyt, viikko kotiinpaluun jälkeen pysyy jo tolpillaan.

Tässä vielä linkki karttaan ajomatkastamme

Kari ja Johanna

perjantai 3. heinäkuuta 2009

Kotiin

Aamulla oli kunto jo romahtanut niin huonoksi, että Johanna päätti yksin ajaa täältä pohjois-Ruotsista yhtä soittoa suoraan kotiin. Matkaa tulisi olemaan vajaa 900km.
Minä kömmin auton takaosaan ja matka alkoi.
Ei siellä takapaksissa olisi terveenä kestänytkään, oli se sen verran heiluivaista ja pomppuista mutta kuumehoureessa sitä ei niin huomannut.
Aina hetken ajettuaan, Johanna piti taukoa ja taas mentiin. Välillä piti tankatakin.
Aina välillä kun katsoin ulos näkyi Luleå, Haparanda, Simo, Ouluntulli, Vaskikello, ABC-Hirvaskangas ja lopulta 15 tunnin ajourakan jälkeen olimme kotona.
Pääsimme nyt ekan kerran mittaamaan kuumetta, mielestäni sitä ei kovin paljoa enää ollut, mutta huh 39 astetta.
Huomisaamuksi on tilattu lääkärit ja verkikokeet.
Kirjoitan sitten vielä jälkisanat tähän blogiin

Kuudes matkapäivä - kotiinpäin

Aamuko iltaa viisaampi? Tauti ei ainkaan ole helpottanut, sain sentään nukuttua horroksessa hetken aikaa.
Eipä tullut kalaa myöskään laskuveden aikaan, päätimme, että kun tauti jatkuu, lähdemme suoraan kotiin. No täältä on 1500km, meidän ajokunnolla ja vauhdilla saattaisimme juuri ja juuri kolmessa päivässä ehtiä.
Kamat autoon ja Mo i Ranaan tuhlaamaan viimeiset norjan kruunut. Tankattiin myös tankki täyteen kallista norjalaista löpöä, mutta minkäs teet kun pitää Ruotsin poikki ajaa.
Jouduimme ensin ajelemaan kohti pohjoista, että pääsimme kurvaamaan etelään.
Lähellä kääntöpaikkaa oli Norjan Polar Circle Centre, napapiirin roju- ja krääsämyynti.
Pihalla oli myös eri aikakaudelta peräisin olevia napapiirin tolppia ja jopa saksalaisten miehtitysjoukkojen sotavankeinaan tuomien jugoslaavian partisaanien muistotolppa...
Ja olihan siellä tietysti vielä luntakin. Lämpötila oli yli kahdenkymmenen mutta niin vaan se lumi pysyy...
Sitten Junkersdalenin kanjonin kautta ruotsiin, siellä ei napapiirillä ollut edes tolppaa tien laidassa. Oli sentään ekat porot.
Kahvit juotiin ja huilattiin kohisevan kosken partaalla ja sitten matka jatkui aina 100km vuorovedoin.
Saavuimme viimein Arvidsjaurin kaupungiin, jossa Johanna teki jotain aleostoksia, sitten ajettiin vielä 40km kohti kotia ja pantiin yöleiri pystyyn. Aamulla taas matka jatkuu

Viides matkapäivä - jo sataa

Yö meni taas peiton kanssa painiessa, särky ei vaan hellitä ja olo on heikko. 100m kun kävelee niin jo pitää istua puuskuttamaan hiestä märkänä...
Koska kerran suihku kuului leirintämaksun hintaan, vielä aamullakin oli käytävä suihkussa.
Sitten leirin purkuun ja kamat autoon.
Ensimmäiset sadepisarat ropsahtelivat niskaan, hyvä jos vain ilma vähänkin viilenisi.
Lähdimme kohti Trondheimin keskustaa ja sade yltyi, välillä sitä tuli kuin siitä kuuluisasta saavista kaatamalla. Mutta koska kerran Trondheimissa oltiin, kuuluisa katerdaali oli nähtävä.
Kaatosateessa juoksimme autolta lehmuksien alla ottamaan muutaman kuvan, kirkko itsessään aukeaa vasta 5 tunnin kuluttua. Pitäköön kirkkonsa.
Hetki vielä kaupungissa pyörittiin, muttei siinä sateessa mitään nähnyt, keula siis kohti pohjoista.
Sade alkoi hiljalleen hiipua ja muutaman kymmenen kilometrin jälkeen taukosi kokonaan, lämpötila alkoi huidella taas 25 asteessa. Ensimmäinen nelijalkainen villieläinkin sattui tielle, paikallinen hirvi jotosteli tien yli muina miehinä.
Ajoimme vuorovetoa, 100km kumpikin ja sitten tauko. Hetki huilattiin komian putouksen katveessa kohinaa kuunnellessa ja taas 2 x 100km taival.
Viimein saavuimme Mosjönin kaupungiin, jossa käväisimme syömässä huikopalaa ja löytyi vapaa WLAN-pistekin, sain lähetettyä kahden päivän tarinat blogiin.
Vielä viimeinen ponnistus, Mo i Ranan kapungista muutama kymmenen kilometriä länteen löytyi sopiva yöpymispaikka pienen kirkkomaan laidalta. Tässä onkin rauhallista nukkua, eipä kukaan huutele aidan toiselta puolelta. Samalla ihan vieressä on myös vuonon perukka, Johanna siellä viskoo virveliä minkä ennättää, mutta taitaa jäädä itseongitut kalat tällä reissulla syömättä