Viime vuonna meillä oli matkallamme mukana mainio punainen pikkugrilli. Näissä hiiligrilleissä vaan on se hankaluus, että ensin puljaat hiilien kanssa nyrkit mustana, lotraat sytytysnesteiden ja -palojen kanssa ja sitten kuitenkin kärvennät makkarat ennenkuin grilli on ehtinyt kuumentua.
Paras hiillos on silloin, kun makkarat on jo syöty.
Niinpä laitoin sitten hakuun pientä kaasugrilliä, kaasupullo kun muutenkin kulkee mukana kaffenkeittämistä varten.
Sopiva löytyi ja vielä edullisesti ja on laavakivi mallia, lämpö on tasaisempaa eikä makkaran rasva tipu suoraan polttimen päälle.
Eikä lopu puhti kesken vaikka rosvopaistia kärventäisi...
Prahan kevät
10 vuotta sitten
1 kommentti:
Rakkahin Kari, en halua olla besser-wisser, mutta olen sittenkin.
Hiiligrillillä grillaaminen on taitolaji. Eikä pidä peiliä haukkua jos nenä on vino. Tai jos grillaa liian aikaisin ja tsiegurat palaa.
Kaikella on aikansa, ja kaikella on paikkansa, tai mitä ne laulaa.
Myös hiiligrillissä!
Lähetä kommentti